Teippausta toimintaterapiassa

Tällä viikolla oli vuorossa toimintaterapiaa. Käynnin ja keskusteluiden lopuksi toimintaterapeutti vielä teippasi kämmeneni, ranteeni, kyynärpääni, olkapääni ja lapani kinestesioteipillä. Ideana oli saada lapaan ja olkaan tuntoaistimus siitä, missä asennossa ne ovat, kun teen asioita. Kyynärpäähän tehtiin pieni kiristys, jotta oppisin huomaamaan oikean asennon ylityksen, sillä kyynärpääni menevät reilusti yliojennukseen. Ranteen ja kämmenen teippauksella haettiin tukea ja tuntoaistimusta. Siitä olen ehkä huomannut vähiten tehoa, varsinkin kun hanskoista ja tuista on käsissä paljon enemmän apua.

Teippaukset ovat opettaneet minulle jo vajaassa kahdessa vuorokaudessa, että oikea olkapääni todellakin työntyy eteenpäin - koko ajan ja joka tilanteessa. Tajusin, että jopa kättä nostaessani, oikea olkapää pyrkii eteen, ja oikealla tavalla tehty liike on lähes mahdoton tehdä. Kehoni ei ole tottunut oikeaan liikerataan. Oikean käsivarren lihaksia särkee rasituksesta ja vasemman puolen lavanviertä ahdistaa, kun oikean puolen asento on parempi. Hassua, kuinka paljon pienet teipinpalat vaikuttavat.

Toinen asia, minkä ymmärsin on se, kuinka omituisesti teen asioita täysin ajattelematta. Teipit pistävät huomaamaan omituiset liikeradat, kun ne kiristyvät. Teen asioita automaattisesti, kuten olen niitä aina tehnyt enkä ole ikinä huomannut mitään outoa liikeradoissa. Otetaan esimerkkinä lasin laittaminen kuivauskaapista astiakaappiin. Otan alessuin olevan lasin kuivauskaapista ja sen sijaan, että kääntäisi lasin oikeinpäin, laittaessani sen astiakaappiin, käännän koko käsivarren takakautta ympäri omituiselle vinkuralle. Hyväähän tässä on se, että huomaan tekeväni asioita väärin, minkä jälkeen niitä voi korjata.

Koska kyynärpääni menevät todella paljon yliojennukseen, huomaan myös normaalisti kävellessäni tai pitäessäni käsiä rentona, kuinka teippi kiristää. Kävellessä tajuan, että teippikäsi liikkuu "normaalisti" ja teippaamaton vasen käsi lennähtää joka askeleella yliojennukseen. En tiedä, miten tuota voi korjata, sillä jopa rentona roikkuessani, kyynärpääni on hyvin lähellä yliojennusta ellei jopa yliojennuksessa.

Toimintaterapeutti epäili, että juuri kyynärpäiden yliojennus aiheuttaa ongelmia ulnarishermon kanssa, sillä se joutuu liian suurelle venytykselle. Tämän takia taas pikkurillini ja nimettömäni eivät toimi kunnolla.

Palautin toiset liian suuret painehanskat toimintaterapeutille, mutta pienempien laina-aika jatkuu vielä. Sain lisäksi testiin rannetuen vasempaan käteen (oikeaan ei ollut toimintaterapeutin varastossa sopivan kokoista) ja oikeaan käteen testiin sormituet sekä kinestesioteippauksen.

Seuraavaan kertaan pitäisi yrittää verrata näitä ja katsoa, onko tuista ja teipeistä apua. Näin puolentoista vuorokauden testin jälkeen minulla on jo jotain kokemuksia.

Rannetuki on hyvä. Siitä on otettu pois kaikki kovikkeet, joten se kuitenkin antaa ranteen liikkua tuen sisällä eikä jäykistä kättä toimimattomaksi. Se pitää kiristää melko tiukalle, jotta se asettuu oikealle kohdalle kättä.eikä kämmeneen jää löysää. Aluksi se tuntuu kädessä, mutta työpäivän mittaan sen olemassaolon ikään kuin unohtaa. Käsi on sen kanssa paljon stabiilimpi ja tavaroiden nostaminen ja kantaminen helpompaa. Tietokoneella kirjoittaessa sen kanssa tärkeää on, että pöytä on tarpeeksi matala. Esimerkiksi nyt kotona kirjoittaessa on poöytä liian korkea, ja käsi joutuu asentoon,missä koko ajan tappelen tukea vastaan, ja käsi väsyy. Töissä sähköpöytä poistaa ongelman.

Sormituet ovat mainot, varsinkin, kun niitä on joka sormessa. Koneella kirjoittaessa sormet väsyvät paljon vähemmän sormitukien ansiosta. Ero on nyt selkeästi havaittavissa tuetun oikean ja tukemattoman vasemman käden sormien välillä. Minun ongelmani ovat siis dip-nivelet, sormien äärinivelet, jotka kääntyvät yliojennukseen.

Testaan tässä kirjoittaessa molempia tukia yhdessä painehanskojen kanssa. Painehanskat vaan ovat parhaat käsieni kipuhiin. Sormituet ovat hanskojen kanssa vähän vaikeat, sillä hanskat työntävät tukia pois sormien päistä. Kun tuet  survoo hanskojen alle, pysyvät ne paremmin, mutta pelkään niiden venyttävän hanskojen sormia liian leveiksi, jolloin ne eivät enää purista sormia. Hanskojen paras puoli on ehdottomasti niiden tarjoama puristus. Sen avulla minun käsieni omat "kipuhanskat" katoavat tai niiden paino lievenee.

En oikeastaan edes tiedä, että onko kaikkia edes järkeväkään ptää samanaikaisesti, mutta jokainen tuki/apuväline auttaa eri tavoin. Niitä on vaikea verrata toisiinsa ja miettiä, mistä olisi eniten apua, sillä jokaisesta on eri tavalla apua ja eri ongelmakohtaan. Onneksi minulla on vielä aikaa testata näitä ja tehdä huomioita.

Töissä testit herättävät työkavereissa huvittuneisuutta ja uteliaisuutta. Olen saanut monet kerrat asiaa selittää, mutta se ei minua haittaa. Apuvälineet auttavat minua selviämään arjesta paremmin ja kun itse suhtaudun niihin normaalina osana elämää, näin tekevät muutkin. Uteliaille yritän jaksaa selittää, mitä tuki tekee ja miksi sitä pidän. Kukaan ei jaksa niitä ihmetellä toistamiseen. Itse asiassa pidän ihmettelyä hyvänäkin asiana. Apuvälineet tai tuet eivät saisi olla mikään peikko tai niiden käyttö ei pitäisi tehdä ihmisestä sen erilaisempaa kuin ennenkään.

Täytyy kyllä myöntää, että tukien käyttö tekee liikkeistäni rajoittuneet. Se on tietysti niiden tarkoitus, mutta paljon laajempiin liikeratoihin tottunut kroppani protestoi. Tuet tuntuvat ahdistavilta ja rajoittavilta aina välillä. Huonoina hetkinä ajattelen, että tästä ei tule mitään. En voi elää tällaisten rajoitusten kanssa maailman tappiin. Toisaalta ymmärrän, että nykyinenkään tie ei voi jatkua. Toisina hetkinä tuet ovat hyviä ystäviä, jotka auttavat minua. Ehkä tähän tottuu, kun päästään johonkin pisteeseen asti ja saadaan setvittyä, mitä tukia minun olisi hyvä käyttää nilkkatukien lisäksi.